Siirry sisältöön
Päävalikko

Hermeneutiikka: tulkinta, esiymmärrys ja hermeneuttinen kehä

Päivitetty 11. marraskuuta 2026 · Lukuaika 8 min · Tekijä: Spire Light

Hermeneutiikka on oppi tulkinnasta ja ymmärtämisestä. Alun perin se tarkoitti tekstien tulkintaoppia, nykyään myös tieteenfilosofista suuntausta, joka pyrkii ymmärtämään ihmisten puheen, tekojen ja käytäntöjen merkityksiä. Tutkimuksessa hermeneuttinen ote tarkoittaa, että tulos on perusteltu tulkinta ja että tutkijan oma esiymmärrys on osa tulkintaa eikä virhe, joka pitäisi poistaa.

Mitä hermeneutiikka tarkoittaa?

Tieteen termipankki antaa hermeneutiikalle kaksi merkitystä. Se on ensinnäkin oppi tekstien tulkinnasta ja toiseksi fenomenologiasta alkanut filosofinen suuntaus, jossa tutkitaan ja pyritään ymmärtämään ihmisen tekojen ja käytäntöjen merkityksiä. Opinnäytetyössä tarvitset yleensä jälkimmäistä. Hermeneutiikka on silloin tieteenfilosofinen lähtökohta, joka kertoo, millaista tietoa tavoittelet. Analyysimenetelmä se ei ole.

Arja Jokinen jakaa Tietoarkiston Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirjassa laadullisen tutkimuksen fakta-, kokemus- ja konstruktionistiseen näkökulmaan. Kokemusnäkökulma nojaa hänen mukaansa hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen ja fenomenologiaan. Siinä ei kysytä, ovatko tutkittavan kokemukset tosia, vaan miten hän tekee elämäänsä ymmärrettäväksi ja millaisia merkityksiä asiat hänelle saavat. Hermeneuttinen tutkimuskysymys voi siksi kysyä esimerkiksi, millaisia merkityksiä tutkittavat antavat jollekin asialle tai miten he sen ymmärtävät.

Hermeneuttinen lähtökohta sopii, kun aineistosi on puhetta tai tekstiä ja haluat ymmärtää, mitä jokin asia merkitsee tutkittaville. Se ei sovi, jos haluat tietää, kuinka yleinen jokin ilmiö on tai mikä sen aiheuttaa. Silloin tarvitset yleensä mittaamista ja tilastollista päättelyä. Moni opinnäytetyö on käytännössä hermeneuttinen, vaikka lähtökohtaa ei nimetä: aina kun tulkitset haastatteluja, nojaat johonkin esiymmärrykseen. Hermeneutiikan avulla voit kuvata tämän ja perustella sen.

Hermeneutiikan historia: Schleiermacher, Dilthey, Heidegger ja Gadamer

  • Friedrich Schleiermacher (1768–1834) halusi tehdä hermeneutiikasta yleisen ymmärtämisen opin, joka ei rajoitu yksittäisten alojen, kuten raamatuntulkinnan tai lainopin, tarpeisiin. Hänen mukaansa tulkinta lähtee liikkeelle väärinymmärryksestä, ja tulkinnalla on kaksi puolta: kieliopillinen ja psykologinen. Tekstin kohta tulkitaan koko tekstin valossa.
  • Wilhelm Dilthey (1833–1911) erotti 1890-luvulla luonnontieteiden selittämisen ihmistieteiden ymmärtämisestä: ihmistieteiden tehtävä on ymmärtää elettyä kokemusta. Hermeneutiikka on hänelle kaikkien ihmisen ilmausten, kuten puheen, kirjoitetun tekstin, taiteen, eleiden ja tekojen, tulkinnan teoria.
  • Martin Heidegger (1889–1976) teki teoksessa Sein und Zeit (1927; suomeksi Oleminen ja aika, suom. Reijo Kupiainen, Vastapaino 2000) ymmärtämisestä ihmisen olemassaolon perustavan tavan. Ymmärtämisellä on hänen mukaansa esirakenne: tulkittava asia hahmotetaan aina ennakoivasti jo ennen varsinaista tulkintaa.
  • Hans-Georg Gadamer (1900–2002) kehitti teoksessa Wahrheit und Methode (1960) filosofisen hermeneutiikan. Hänen keskeisiä käsitteitään ovat ennakkoluulo (Vorurteil), horisonttien sulautuminen ja vaikutushistoriallinen tietoisuus. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että ymmärtäminen on aina historian muovaamaa ja että tulkitsijan on hyvä tiedostaa oma hermeneuttinen tilanteensa. Gadamerin esseitä on suomennettu kokoelmassa Hermeneutiikka: ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa (valikoinut ja suomentanut Ismo Nikander, Vastapaino 2004), jossa on muun muassa kirjoitus ”Ymmärtämisen kehästä”.

Suomalainen filosofi Georg Henrik von Wright jatkoi selittämisen ja ymmärtämisen keskustelua teoksessa Explanation and Understanding (1971). Kustantajan kuvauksen mukaan hän erottaa kaksi tieteenfilosofian perinnettä: aristoteelisen, joka korostaa selittämistä tarkoitusten ja intentionaalisuuden avulla, ja galileilaisen, jossa kausaaliselitys on ensisijainen. Hän päätyy siihen, ettei ihmisen tekojen selittämistä voi palauttaa pelkkään kausaalisuuteen.

Mikä on hermeneuttinen kehä?

Tieteen termipankin mukaan hermeneuttinen kehä kuvaa ymmärtämisen prosessia, jossa ymmärrys tutkimuskohteen merkityksestä syvenee vähitellen toistuvien tulkintakierrosten kautta. Ajatus on vanha: osaa ei voi ymmärtää ilman kokonaisuutta, eikä kokonaisuutta ilman osia. Termipankin mukaan käsite tunnetaan nykyään parhaiten Gadamerin kehittämässä muodossa, ja Gadamer korostaa kehää spiraalinomaisena prosessina, eräänlaisena vuoropuheluna tulkinnan kohteen ja tulkitsijan välillä. Joskus puhutaankin hermeneuttisesta spiraalista: kierros ei palaa samaan kohtaan, vaan ymmärrys tarkentuu.

Esimerkiksi opiskelija sanoo haastattelussa, että etäopiskelu toi hänelle ”vapautta”. Irrallaan sana kuulostaa myönteiseltä. Kun luet koko haastattelun, huomaat, että hän puhuu myös yksin jäämisestä ja siitä, ettei kukaan huomannut hänen poissaoloaan. Kokonaisuuden valossa vapaus saa toisen sävyn: se tarkoittaa myös vapautta jäädä huomaamatta. Uusi tulkinta osasta muuttaa puolestaan käsitystäsi koko haastattelusta.

Käytännössä kehä tarkoittaa, että luet aineiston useaan kertaan ja palaat alkuperäisiin litteraatteihin vielä silloinkin, kun luokat tai teemat ovat jo koossa. Kuuntele myös tallenteita: äänensävy, tauot ja nauru voivat muuttaa sitä, miten ymmärrät saman lauseen. Kokonaisuus voi olla yksi haastattelu, koko aineisto tai se laajempi konteksti, jossa haastattelu tehtiin.

Esiymmärrys ja horisonttien sulautuminen

Termipankki määrittelee esiymmärryksen niin, että hermeneuttisessa tutkimussuuntauksessa ymmärryksen katsotaan sisältävän aina jotakin jo ennalta ymmärrettyä. Gadamer palautti ennakkoluulolle sen alkuperäisen merkityksen ennakkoarvioksi. Ennakkoluulot eivät hänen mukaansa sulje meitä ymmärrykseltä, vaan juuri ne avaavat meidät sille, mitä yritämme ymmärtää. Ilman mitään esiymmärrystä et osaisi kysyä aineistolta mitään.

Opinnäytetyön tekijän esiymmärrys tulee tavallisesti muutamasta lähteestä:

  • oma työ- tai harjoittelukokemus alalta
  • ammatillinen koulutus ja alan käsitteet
  • aiempi tutkimus ja teoria, jota olet lukenut
  • oma elämä, kuten ikä, asuinpaikka tai kokemus samasta ilmiöstä

Horisontti on se, mitä omasta paikastasi käsin näet: kokemuksesi, tietosi ja kulttuurisi. Ymmärtäminen on Gadamerin mukaan horisonttien sulautumista, jossa vieras ja tuttu kohtaavat ja syntyy uusi merkitysyhteys. Prosessi ei koskaan valmistu lopullisesti. Tutkimuksessa tämä tarkoittaa kahta asiaa. Et voi sulkea omaa esiymmärrystäsi kokonaan pois, mutta voit tehdä sen näkyväksi. Kun aineisto ei vastaa odotuksiasi, se taas on merkki siitä, että esiymmärrystäsi pitää tarkistaa.

Hermeneutiikka, positivismi ja fenomenologia: erot

Hermeneutiikkaa verrataan usein positivismiin, joka pitää luonnontieteitä tiedon esikuvana, ja fenomenologiaan, jonka kanssa sillä on yhteiset juuret. Taulukko on pelkistys: suuntausten sisällä on paljon vaihtelua.

HermeneutiikkaPositivismiFenomenologia
TavoiteYmmärtää merkityksiä tulkitsemallaSelittää ilmiöitä ja löytää säännönmukaisuuksiaKuvata kokemus sellaisena kuin se kokijalle ilmenee
Tutkijan esiymmärrysKirjoitetaan näkyviin ja koetellaan aineistollaRajataan pois vakioiduilla menetelmilläKuvailevassa suuntauksessa kirjoitetaan auki ja sulkeistetaan
Tyypillinen aineistoHaastattelut, tekstit, toimintaMittaukset, kyselyt, tilastotAvoimet haastattelut, kokemuskuvaukset
TulosPerusteltu tulkinta, joka on sidoksissa kontekstiinTestatut hypoteesit ja yleistettävät tuloksetKokemuksen merkitysrakenne
EsimerkkikysymysMillaisia merkityksiä opettajat antavat arvioinnille?Onko opettajan työkokemus yhteydessä arviointitapaan?Millaisena opettajat kokevat ensimmäisen arviointijaksonsa?

Raja hermeneutiikan ja fenomenologian välillä on liukuva. Heideggerin pohjalta kehittynyt hermeneuttinen fenomenologia pitää tulkintaa väistämättömänä ja käyttää tutkijan esiymmärrystä tietoisesti. Husserliin nojaava kuvaileva fenomenologia taas pyrkii pitämään ennakkokäsitykset sivussa. Kerro siksi, kumpaa painotat. Kolmas vertailukohta on sosiaalinen konstruktionismi. Jokisen jaottelussa kokemusnäkökulmassa tutkijaa kiinnostavat subjektiiviset merkitykset, konstruktionistisessa näkökulmassa taas kulttuuriset merkitykset ja se, miten todellisuutta rakennetaan puheessa ja toiminnassa.

Hermeneutiikka opinnäytetyössä: esiymmärrys menetelmäluvussa

Koska hermeneutiikka ei ole analyysimenetelmä, tarvitset sen rinnalle konkreettisen tavan käsitellä aineistoa. Haastatteluaineiston voit analysoida esimerkiksi sisällönanalyysilla tai teemoittelulla. Hermeneutiikka näkyy silloin siinä, miten luet: palaat koko aineistoon, kirjaat tulkintojesi muutokset ja perustelet ne. Aineiston keruusta, etiikasta ja luotettavuudesta kerrotaan oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.

  1. 1

    Kirjoita esiymmärrys auki ennen aineistonkeruuta

    Mitä odotat löytäväsi ja mistä odotus tulee: työkokemuksesta, harjoittelusta, luetusta teoriasta vai omasta elämästäsi? Kirjoita se tutkimuspäiväkirjaan.
  2. 2

    Lue aineisto ensin kokonaisuutena

    Lue litteraatit alusta loppuun ja kuuntele tallenteita. Kirjaa ensivaikutelma siitä, mistä kukin haastattelu kertoo.
  3. 3

    Tarkastele osia valitsemallasi analyysitavalla

    Pelkistä, koodaa tai teemoittele ilmaukset. Merkitse kohdat, jotka eivät sovi ensivaikutelmaasi.
  4. 4

    Palaa kokonaisuuteen

    Lue ristiriitaiset kohdat uudelleen koko haastattelun ja koko aineiston valossa. Muuta tulkintaa, jos osa ja kokonaisuus eivät sovi yhteen.
  5. 5

    Koettele tulkintaa

    Mieti vaihtoehtoisia tulkintoja, näytä sitaatit ohjaajallesi ja kirjaa, miten esiymmärryksesi muuttui.
Keksitty esimerkki: esiymmärrys menetelmäluvussa

”Tutkimukseni lähtökohta on hermeneuttinen: ymmärrän tulokseni tulkinnaksi, joka on syntynyt vuoropuhelussa aineiston ja oman esiymmärrykseni välillä. Olen työskennellyt kaksi lukuvuotta luokanopettajan sijaisena, ja kokemukseni perusteella oletin opettajien pitävän arviointikeskusteluja lähinnä velvollisuutena. Kirjasin oletuksen tutkimuspäiväkirjaan ennen haastatteluja ja palasin siihen analyysin aikana. Luvussa 5 kerron, missä kohdin aineisto haastoi oletukseni.”

Kerro menetelmäluvussa lyhyesti, että ymmärrät tuloksesi tulkinnaksi, mistä esiymmärryksesi on peräisin ja miten se vaikutti työhön. Tietoarkiston verkkokäsikirjassa Kirsi Juhila toteaa, että usein riittää keskitie: omat paradigmaattiset sitoumukset selvitetään ja esitetään tavalla, joka viestii, että niitä on ajateltu. Suomeksi laadullisen tutkimuksen filosofisiin lähtökohtiin perehdyttävät esimerkiksi Juha Varton Laadullisen tutkimuksen metodologia (Kirjayhtymä 1992) ja Timo Laineen luku ”Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma” teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 (5. painos PS-kustannus 2018, 6. painos Santalahti 2026). Tarkista ohjaajaltasi, mitä lähteitä alallasi käytetään.

Keksitty esimerkki: haastatteluotteen tulkinta

Keksitty esimerkki: hermeneuttinen kehä haastatteluaineistossa

Laura tekee kasvatustieteen kandidaatintutkielmaa. Hän haastattelee kuutta luokanopettajaa ja kysyy: Millaisia merkityksiä luokanopettajat antavat arviointikeskusteluille?

Esiymmärrys: Laura on työskennellyt sijaisena ja kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaansa olettavansa, että opettajat kokevat arviointikeskustelut lähinnä aikaa vieväksi velvollisuudeksi.

Ote: ”No kyllä ne vie aikaa, ei siinä mitään. Mut se on ainoo kerta vuodessa, ku mä istun saman pöydän ääressä sen lapsen ja vanhempien kanssa niin, ettei kenelläkään oo mitään huolta.” (Hanna, peitenimi, H3, 00:14:05)

Ensimmäinen luenta: Laura lukee alun vahvistukseksi oletukselleen: keskustelut vievät aikaa.

Kokonaisuuden valossa: Myöhemmin haastattelussa Hanna kertoo, että muut yhteydenotot koteihin koskevat lähes aina ongelmia. Laura tulkitsee otteen uudelleen: keskustelu on harvinainen tilanne, jossa vanhemmat ja opettaja kohtaavat ilman huolta.

Kokonaisuus muuttuu: Laura lukee muut haastattelut uudelleen ja etsii kohtia, joissa opettajat vertaavat arviointikeskusteluja muuhun yhteydenpitoon. Hän muodostaa alustavan teeman ”kohtaaminen ilman huolta”.

Esiymmärryksen koettelu: Laura kirjaa, että hänen oletuksensa osui vain puoliksi oikeaan. Hän säilyttää analyysissa molemmat merkitykset, ajan kulumisen ja kohtaamisen, eikä valitse niistä sopivampaa.

Esimerkki noudattaa oppaan neuvoja: esiymmärrys on kirjattu ennen analyysia, tulkinta liikkuu osan ja kokonaisuuden välillä, sitaatti on merkitty peitenimellä, koodilla ja aikaleimalla, ja ristiriitainen merkitys raportoidaan. Lauran tulos koskee haastateltuja opettajia, ei kaikkia luokanopettajia.

Hermeneutiikan kritiikki

  • Tulkintojen pätevyys. Jos kaikki on tulkintaa, miten erotetaan hyvä tulkinta huonosta? Huoli on vanha: jo Dilthey halusi turvata tulkinnan yleisen pätevyyden romanttiselta mielivallalta ja skeptiseltä subjektiivisuudelta. Opinnäytetyössä vastaus on läpinäkyvyys: näytä sitaatit, perustele tulkinnat ja kerro, mitä vaihtoehtoja hylkäsit.
  • Perinteen ja vallan sokeus. Jürgen Habermas kiisteli Gadamerin kanssa siitä, ulottuuko hermeneutiikka kaikkeen ymmärtämiseen. Tieteen termipankin mukaan hän arvosteli Gadameria siitä, että hermeneutiikka jää tietyllä tavalla tradition vangiksi eikä siinä ole emansipatorista eli vapauttavaa tiedonintressiä. Jos ymmärrämme aina perinteen sisältä, voi olla vaikea huomata, milloin yhteinen ymmärrys peittää valtasuhteita.
  • Menetelmän puute. Gadamer torjui ajatuksen, että ymmärtäminen olisi pelkkää tulkintamenetelmän soveltamista. Opiskelijalle tämä on käytännön ongelma: pelkkä maininta hermeneuttisesta kehästä ei kerro lukijalle, mitä aineistolle tehtiin. Kuvaa siksi myös analyysin vaiheet.
  • Esiymmärryksestä tulee rituaali. Jos menetelmäluvun alussa on kappale omasta taustasta, mutta analyysissa siihen ei enää palata, lukija ei näe, mitä esiymmärrys teki tulkinnalle. Näytä ainakin yksi kohta, jossa aineisto muutti oletustasi.
  • Yleistettävyys. Hermeneuttinen tulkinta on sidoksissa aineistoon ja kontekstiin. Älä väitä tulosten pätevän kaikkiin vastaaviin tilanteisiin, vaan kuvaa konteksti niin, että lukija voi arvioida, missä tulkinta voisi päteä.

Usein kysyttyä

Mitä hermeneutiikka tarkoittaa?
Hermeneutiikka on oppi tulkinnasta ja ymmärtämisestä. Alun perin se tarkoitti tekstien tulkintaoppia, nykyään myös tieteenfilosofista suuntausta, joka pyrkii ymmärtämään ihmisten puheen, tekojen ja käytäntöjen merkityksiä. Tutkimuksessa hermeneuttinen ote tarkoittaa, että tulos on perusteltu tulkinta, johon tutkijan esiymmärrys vaikuttaa. Hermeneutiikka on lähtökohta, ei analyysimenetelmä.
Mikä on hermeneuttinen kehä?
Hermeneuttinen kehä kuvaa ymmärtämistä, joka syvenee toistuvien tulkintakierrosten kautta: osa ymmärretään kokonaisuuden valossa ja kokonaisuus osien kautta. Haastattelututkimuksessa yksittäisen ilmauksen merkitys voi muuttua, kun luet koko haastattelun, ja uusi tulkinta muuttaa käsitystä kokonaisuudesta. Gadamer korosti kehää spiraalinomaisena prosessina.
Mitä on esiymmärrys?
Esiymmärrys on se, mitä tutkija jo ennalta ymmärtää aiheesta: kokemukset, tiedot ja odotukset, joiden varassa hän tulkitsee aineistoa. Hermeneutiikassa sitä ei voi poistaa, mutta sen voi tehdä näkyväksi. Kirjoita esiymmärryksesi auki ennen aineistonkeruuta, kerro menetelmäluvussa, mistä se on peräisin, ja kirjaa, miten aineisto muutti sitä.
Mikä ero on hermeneutiikalla ja fenomenologialla?
Molemmat tutkivat merkityksiä, ja niillä on yhteiset juuret. Kuvaileva fenomenologia pyrkii kuvaamaan kokemuksen sellaisena kuin se kokijalle ilmenee ja pitämään tutkijan ennakkokäsitykset sivussa. Hermeneutiikka pitää tulkintaa väistämättömänä ja käyttää esiymmärrystä tietoisesti. Heideggerin pohjalta kehittynyt hermeneuttinen fenomenologia yhdistää näitä painotuksia.

Lue myös