Siirry sisältöön
Päävalikko

Määrällinen tutkimus: menetelmät, kyselylomake ja analyysi

Päivitetty 10. marraskuuta 2026 · Lukuaika 9 min · Tekijä: Spire Light

Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus kuvaa ja selittää ilmiöitä numeroiden avulla: se mittaa tutkittavien ominaisuuksia, tavallisesti kyselylomakkeella, ja tarkastelee jakaumia, eroja ja yhteyksiä tilastollisin menetelmin. Opinnäytetyössä aineisto kerätään useimmiten kyselyllä, ja tavoitteena on usein tehdä vastaajista päätelmiä, jotka koskevat laajempaa perusjoukkoa.

Mitä on määrällinen tutkimus?

Määrällinen tutkimus vastaa kysymyksiin, joissa on kyse määristä ja yhteyksistä: kuinka moni, kuinka usein, kuinka paljon, eroavatko ryhmät toisistaan ja liittyykö yksi asia toiseen. Tutkittavat käsitteet muutetaan mitattaviksi muuttujiksi, aineisto kerätään kaikilta samalla tavalla, ja tulokset esitetään lukuina, taulukoina ja kuvioina. Koska jokainen vastaaja saa samat kysymykset samassa muodossa, tutkimuksen rakenne lyödään lukkoon ennen aineistonkeruuta.

Suomenkielisiä perusteoksia ovat esimerkiksi Hanna Vilkan Tutki ja mittaa: määrällisen tutkimuksen perusteet (Tammi 2007), Tarja Heikkilän Tilastollinen tutkimus (Edita, 9. uudistettu painos 2014) ja Jari Metsämuurosen Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä (International Methelp, 4. laitos 2009). Kaikkia kolmea käytetään lähteinä myös Tietoarkiston KvantiMOTV-menetelmäopetusaineistossa, joka on maksuton verkkokäsikirja kyselyn laatimisesta, otannasta ja analyysimenetelmistä.

Määrällinen ja laadullinen tutkimus: erot

Kumpikaan ote ei ole toista parempi. Valinta riippuu siitä, mitä tutkimuskysymys kysyy: jos haluat tietää, kuinka yleinen jokin kokemus on, tarvitset määrällistä aineistoa. Jos haluat ymmärtää, mitä kokemus merkitsee, sopii laadullinen tutkimus paremmin.

Määrällinen tutkimusLaadullinen tutkimus
Tyypillinen kysymysKuinka moni? Kuinka paljon? Onko ryhmien välillä eroa?Miten? Miksi? Mitä ilmiö merkitsee tutkittaville?
AineistoNumeerinen, usein kyselyn vastauksetPuhe, teksti ja havainnot
TutkittavatOtos tai kokonaistutkimus, usein suuri joukko vastaajiaHarkiten valittu, pieni joukko
PäättelyUsein deduktiivinen: hypoteeseja testataan aineistollaUsein aineistolähtöinen: käsitteet muodostetaan aineistosta
AnalyysiTilastolliset menetelmätEsimerkiksi sisällönanalyysi tai teemoittelu
LuotettavuusMittarin reliabiliteetti ja validiteetti, otoksen edustavuusLäpinäkyvä kuvaus ja perustellut tulkinnat

Menetelmiä voi myös yhdistää. Kysely kertoo, kuinka yleinen jokin kokemus on, ja muutama haastattelu auttaa ymmärtämään sitä. Kysy ohjaajaltasi, sopiiko kahden aineiston työ opinnäytteesi laajuuteen. Määrällistä tutkimusta yhdistetään usein positivismiin, vaikka positivismi ei ole sen ainoa tieteenfilosofinen lähtökohta.

Tutkimusasetelmat: kuvaileva, selittävä ja kokeellinen tutkimus

  • Kuvaileva tutkimus kertoo, millainen tilanne on: esimerkiksi kuinka suuri osa opiskelijoista käy palkkatöissä lukukauden aikana. Hypoteeseja ei yleensä tarvita.
  • Selittävä tutkimus etsii eroja ja yhteyksiä muuttujien välillä ja testaa usein hypoteeseja, jotka on johdettu teoriasta tai aiemmasta tutkimuksesta.
  • Kokeellinen tutkimus kohdistaa intervention testiryhmään mutta ei kontrolliryhmään ja vertaa ryhmiä. KvantiMOTV-aineiston mukaan klassista koeasetelmaa pidetään joskus tieteellisen asetelman ideaalimallina, mutta yhteiskuntatieteissä se on harvinainen käytännön ja eettisten syiden vuoksi.

Tavallinen opinnäytetyön kysely on poikkileikkausasetelma: sama mittaus tehdään kerran usealle vastaajalle. KvantiMOTV-aineiston mukaan se on ehkä yleisin asetelma määrällisessä yhteiskuntatieteessä, mutta siitä ei voi tarkastella muutosta. Jos mittaat kaiken samassa kyselyssä, aineisto näyttää korkeintaan yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta. Valmis aineisto on myös vaihtoehto: Tietoarkisto tarjoaa kyselyaineistoja tutkimukseen ja opetukseen, jolloin et kerää uutta aineistoa lainkaan.

Kyselylomake: operationalisointi, mitta-asteikot ja Likert-asteikko

Ennen kuin kirjoitat yhtään kysymystä, operationalisoi käsitteet eli päätä, millä kysymyksillä tai väittämillä kutakin muuttujaa mitataan. Valmis, aiemmin testattu mittari on usein parempi kuin itse laadittu, koska sen luotettavuus tunnetaan. Kerro silloin mittarin lähde ja tarkista, saako sitä käyttää. Kysymyksen muoto ratkaisee muuttujan mittaustason, ja mittaustaso ratkaisee, mitä tunnuslukuja ja testejä voit käyttää.

Mitta-asteikkoMitä se kertooEsimerkkiSopivia tunnuslukuja
Luokitteluasteikko (nominaali)Luokat ilman järjestystäSiviilisääty, kansalaisuusFrekvenssit, prosentit, moodi
Järjestysasteikko (ordinaali)Luokilla on järjestys, mutta välit eivät ole mitattavissaLikert-väittämä täysin eri mieltä ... täysin samaa mieltäEdellisten lisäksi mediaani ja Spearmanin korrelaatio
Välimatka-asteikko (intervalli)Tasavälinen asteikko, jolla on mittayksikköSyntymävuosiEdellisten lisäksi keskiarvo, keskihajonta ja Pearsonin korrelaatio
SuhdeasteikkoKuten välimatka-asteikko, mutta lisäksi absoluuttinen nollakohtaIkä, lukumäärätKaikki edelliset, myös suhteet, kuten kaksi kertaa niin paljon

Esimerkit ovat KvantiMOTV-aineistosta, joka luokittelee Likert-väittämän järjestysasteikolliseksi. Käytännössä useasta samaa asiaa mittaavasta väittämästä lasketaan usein summamuuttuja, jota käsitellään numeerisena. Aineiston mukaan tämä on yleisesti hyväksyttyä silloin, kun se on sisällöllisesti perusteltua. Perustele ratkaisu menetelmäluvussa.

KvantiMOTV-aineisto antaa lomakkeen laatimiseen muun muassa nämä neuvot:

  • Kysy yhtä asiaa kerrallaan ja vältä johdattelevia kysymyksiä ja epätasapainoisia asteikkoja.
  • Tee vastausvaihtoehdoista toisensa poissulkevia, ja kysy ikä syntymävuotena tai tarkkana lukuna, ellei luokittelulle ole vahvaa syytä.
  • Käytä avoimia kysymyksiä säästeliäästi, sillä niihin jätetään usein vastaamatta.
  • Jos käytät ”en osaa sanoa” -vaihtoehtoa, sijoita se asteikon loppuun äläkä laske sitä osaksi asteikkoa.
  • Jätä taustakysymykset loppuun, koska alussa ne voivat saada vastaajan epäilemään nimettömyyttään.
  • Pidä lomake kohtuullisen lyhyenä: posti- ja verkkokyselyn keskimääräisen vastausajan ei aineiston mukaan tulisi ylittää 15–20 minuuttia.

Esitestaa lomake muutamalla kohderyhmään kuuluvalla ennen varsinaista keruuta ja korjaa kysymykset, joita ymmärrettiin eri tavoin. Saatteessa kerrotaan tutkimuksen tarkoitus, vapaaehtoisuus ja aineiston käsittely. Jos keräät henkilötietoja, tarvitset tietosuojailmoituksen, ja myös taustatiedot ja avoimet vastaukset voivat yhdessä paljastaa vastaajan. Käytä korkeakoulusi hyväksymää kyselytyökalua, ja jos keräät aineiston organisaatiosta, tarkista tutkimuslupa. Suostumuksesta, tietosuojasta ja luvista kerrotaan tarkemmin oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.

Otanta ja otoskoko: kuinka monta vastaajaa tarvitaan?

Perusjoukko on se joukko, josta haluat tehdä päätelmiä, esimerkiksi yhden ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelijat. Otos on perusjoukosta valittu osa. KvantiMOTV-aineiston mukaan varmin tapa saada edustava otos on käyttää satunnaisuutta, jolloin jokaisella perusjoukon jäsenellä on tiedossa oleva, nollaa suurempi todennäköisyys tulla valituksi. Satunnaisotannan tapoja ovat yksinkertainen satunnaisotanta, systemaattinen otanta, ositettu otanta ja ryväsotanta. Jos perusjoukko on pieni, kannattaa tehdä kokonaistutkimus ja kysyä kaikilta.

Opinnäytetyössä kysely jaetaan kuitenkin usein linkkinä toimeksiantajan uutiskirjeessä tai sosiaalisessa mediassa. Silloin vastaajat valikoituvat itse, eikä tuloksia voi tilastollisesti yleistää perusjoukkoon. KvantiMOTV-aineiston mukaan tilastollinen päättely ja merkitsevyystestit edellyttävät, että tutkittavat on valittu jollakin satunnaisotannan menetelmällä. Suurikaan vastaajamäärä ei muuta itse valikoitunutta joukkoa satunnaisotokseksi. Kirjoita silloin, että tulokset kuvaavat vastaajia, ja vertaa vastaajien taustatietoja perusjoukkoon, jos ne tunnetaan.

Kuinka suuri otoskoon pitää olla? Yhtä oikeaa lukua ei ole. Otoskoko riippuu siitä, kuinka tarkkoja arvioita tarvitset, kuinka moneen ryhmään aineisto jaetaan analyysissa ja kuinka moni vastaa. KvantiMOTV-aineiston mukaan suomalaisissa valtakunnallisissa tutkimuksissa käytetään yleensä vähintään tuhannen hengen otoksia, jolloin luottamusväli on muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Myöskään riittävää vastausprosenttia ei aineiston mukaan voi määrittää yleispätevästi, joten raportoi oma vastausprosenttisi ja pohdi, miten vastaamatta jättäneet voivat erota vastaajista. Osuuden arvioimiseen tarvittavan otoskoon voit laskea otoskokolaskurilla. Laskelma olettaa satunnaisotoksen. Jos vertailet ryhmiä, sovi ohjaajasi kanssa, tarvitaanko lisäksi voima-analyysi, jolla arvioidaan, kuinka suuri otos tarvitaan tietynsuuruisen eron havaitsemiseen.

Aineiston analyysi: jakaumat, ristiintaulukointi, t-testi ja regressio

Aloita tarkistamalla aineisto: puuttuvat vastaukset, mahdottomat arvot ja käänteiset väittämät, jotka koodataan samansuuntaisiksi ennen summamuuttujan laskemista. Valitse menetelmä sen mukaan, mitä kysyt ja millä asteikolla muuttujat on mitattu.

  • Jakaumat ja tunnusluvut. Frekvenssit ja prosentit kertovat, miten vastaukset jakautuvat. Keskiarvo kuvaa tyypillistä arvoa ja keskihajonta sitä, kuinka paljon arvot keskimäärin poikkeavat keskiarvosta. Järjestysasteikolliselle muuttujalle mediaani on usein parempi keskiluku.
  • Ristiintaulukointi ja khiin neliö -testi. Ristiintaulukko näyttää, eroaako jakauma ryhmien välillä, esimerkiksi ikäryhmittäin. Khiin neliö -testi (χ²-testi) on riippumattomuustesti: sen nollahypoteesi on, että muuttujat ovat toisistaan riippumattomia. Laske prosentit selittävän muuttujan ryhmien sisällä ja näytä jokaisen ryhmän n. Testillä on myös edellytyksiä, jotka koskevat odotettuja frekvenssejä, joten tarkista ne menetelmäoppaastasi.
  • t-testi. Vertaa kahden ryhmän keskiarvoja, kun selitettävä muuttuja on vähintään välimatka-asteikollinen. Kolmen tai useamman ryhmän vertailuun sopii varianssianalyysi, ja jos testin edellytykset eivät täyty, käytetään epäparametrista testiä, kuten Mann–Whitneyn U-testiä.
  • Korrelaatio. Pearsonin korrelaatiokerroin kuvaa kahden muuttujan lineaarisen yhteyden voimakkuutta ja saa arvoja −1:n ja 1:n väliltä. Järjestysasteikollisille muuttujille sopii Spearmanin korrelaatiokerroin. Korrelaatio ei kerro, kumpi muuttuja vaikuttaa kumpaan.
  • Regressioanalyysi. Lineaarinen regressio selittää yhtä välimatka- tai suhdeasteikollista muuttujaa yhdellä tai useammalla selittäjällä samanaikaisesti. Jos selitettävällä muuttujalla on vain kaksi arvoa, käytetään logistista regressiota.

Testit antavat p-arvon, jonka tulkinta ja nollahypoteesin logiikka selitetään hypoteesin oppaassa. Tilastollinen merkitsevyys ei ole sama asia kuin merkittävyys: suuressa aineistossa pienikin ero voi olla merkitsevä ja pienessä suurikin ero jäädä havaitsematta. Tilastollinen päättely perusjoukosta edellyttää satunnaisotosta. Analyysin voi tehdä esimerkiksi SPSS:llä, R:llä, jamovilla tai Excelillä. Tarkista, mitä ohjelmaa koulutusohjelmasi opettaa ja mihin korkeakoulusi tarjoaa lisenssin. KvantiMOTV-aineistossa on myös SPSS-oppimisympäristö.

Reliabiliteetti, validiteetti ja Cronbachin alfa

Validiteetti kertoo, mittaako mittari sitä, mitä sen on tarkoitus mitata, ja reliabiliteetti sen, antaako se johdonmukaisia tuloksia. Validiteetti syntyy huolellisesta operationalisoinnista, ja se osoitetaan perustelemalla, ei laskemalla. Käsitteet, niiden lajit ja arviointi menetelmäluvussa selitetään oppaassa reliabiliteetista ja validiteetista.

Mikä on Cronbachin alfa? Se on tunnusluku, joka kertoo, kuinka johdonmukaisesti summamuuttujan väittämät mittaavat samaa asiaa. Se lasketaan väittämien välisten korrelaatioiden ja väittämien määrän perusteella, ja mitä lähempänä arvo on yhtä, sitä johdonmukaisempi mittari on. Opinnäytetöissä näkee usein rajan 0,7, mutta se on vakiintunut käytäntö eikä tilastollinen sääntö. Keith Taber (2018) huomauttaa Research in Science Education -lehden artikkelissaan, että kirjoittajat vetoavat usein mielivaltaiseen hyväksyttävän alfan rajaan tulkitsematta tulosta lukijalle. Korkea alfa ei myöskään todista, että väittämät mittaavat yhtä ilmiötä, ja pitkässä mittarissa alfa nousee jo väittämien määrän vuoksi. Raportoi alfa omasta aineistostasi ja tulkitse se menetelmäkirjallisuuden avulla yhdessä ohjaajasi kanssa.

Määrällisen opinnäytetyön vaiheet

  1. 1

    Muotoile tutkimuskysymykset

    Kysy, kuinka paljon, kuinka moni tai onko ryhmien välillä eroa tai yhteyttä. Jos teoria antaa perusteen odottaa tiettyä tulosta, muotoile hypoteesit.
  2. 2

    Määrittele käsitteet ja operationalisoi ne

    Päätä jokaiselle käsitteelle mittari ja sen mittaustaso. Etsi ensin valmiita, aiemmin testattuja mittareita.
  3. 3

    Rajaa perusjoukko ja päätä otannasta

    Kirjoita, keitä tulokset koskevat ja miten vastaajat valitaan. Arvioi otoskoko ja odotettu vastausprosentti.
  4. 4

    Laadi lomake ja saate

    Järjestä kysymykset aihepiireittäin ja jätä taustakysymykset loppuun. Laadi tietosuojailmoitus, jos käsittelet henkilötietoja, ja hanki tarvittavat luvat.
  5. 5

    Esitestaa

    Pyydä muutamaa kohderyhmään kuuluvaa vastaamaan ja kertomaan, mikä oli epäselvää. Näytä korjattu lomake ohjaajallesi ennen keruuta.
  6. 6

    Kerää aineisto

    Lähetä kysely ja varaudu muistutuksiin, joita KvantiMOTV-aineiston mukaan kyselyissä normaalisti tarvitaan. Kirjaa keruun päivämäärät.
  7. 7

    Tarkista ja analysoi

    Käsittele puuttuvat tiedot, koodaa käänteiset väittämät, laske summamuuttujat ja niiden alfat ja tee analyysit tutkimuskysymys kerrallaan.
  8. 8

    Raportoi

    Kerro vastausprosentti, näytä taulukoissa n ja prosentit, nimeä testit ja niiden tulokset ja rajaa johtopäätökset sen mukaan, millainen otos oli.

Keksitty esimerkki: kyselytutkimus opinnäytetyössä

Keksitty esimerkki: jäsenkysely kuntosaliyrittäjälle

Joonas tekee tradenomiopintojensa (AMK) opinnäytetyötä paikalliselle kuntosaliyritykselle, jolla on noin 2 400 jäsentä. Tutkimuskysymykset ovat: Kuinka tyytyväisiä jäsenet ovat ryhmäliikuntaan? Eroaako tyytyväisyys viikoittain ja harvemmin ryhmäliikuntaan osallistuvien välillä? Onko ikäryhmä yhteydessä siihen, mihin aikaan jäsen haluaisi tunteja lisää?

Mittari: tyytyväisyyttä mitataan viidellä Likert-väittämällä (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä), joista yksi on käänteinen. Taustakysymykset ovat lopussa, ja ikä kysytään syntymävuotena. Viisi jäsentä esitestasi lomakkeen, ja epäselväksi koettu väittämä muotoiltiin uudelleen.

Otanta: kaikki jäsenet tavoitetaan jäsentiedotteella, joten kysely lähetetään kaikille, ja viikon päästä lähetetään muistutus. Vastauksia tulee 336, mikä on 14 prosenttia jäsenistä.

Analyysi: Joonas kääntää käänteisen väittämän, laskee summamuuttujan ja raportoi sen alfan (0,81). Ryhmien keskiarvoja hän vertaa t-testillä ja ikäryhmän ja toivotun ajan yhteyttä ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä.

Rajaus: Joonas kirjoittaa, että aktiiviset jäsenet ovat todennäköisesti vastanneet muita useammin, joten tulokset kuvaavat vastaajia eivätkä kaikkia jäseniä. Hän vertaa vastaajien ikäjakaumaa toimeksiantajan jäsenrekisterin ikäjakaumaan, jonka toimeksiantaja antoi hänelle ilman henkilötietoja.

Esimerkissä jokainen tutkimuskysymys on muotoiltu niin, että siihen voi vastata luvuilla, ja jokaiselle on valittu muuttujien mittaustasoon sopiva menetelmä. Jos Joonas haluaisi tietää myös, miksi osa jäsenistä jättää ryhmäliikunnan väliin, hän voisi täydentää kyselyä muutamalla haastattelulla. Kun yhtä yritystä tutkitaan perusteellisesti usean aineiston avulla, työ lähestyy tapaustutkimusta. Hypoteesien testaamisen logiikkaa taas avaa opas induktiivisesta ja deduktiivisesta päättelystä.

Usein kysyttyä

Mitä on määrällinen tutkimus?
Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus kuvaa ja selittää ilmiöitä numeroiden avulla. Tutkittavat käsitteet muutetaan mitattaviksi muuttujiksi, aineisto kerätään tavallisesti kyselylomakkeella, ja jakaumia, eroja ja yhteyksiä tarkastellaan tilastollisin menetelmin. Tavoitteena on usein tehdä otoksesta päätelmiä laajempaan perusjoukkoon.
Mikä ero on määrällisellä ja laadullisella tutkimuksella?
Määrällinen tutkimus kysyy, kuinka moni, kuinka paljon ja onko ryhmien välillä eroa, ja vastaa numeerisella aineistolla ja tilastollisilla menetelmillä. Laadullinen tutkimus kysyy, miten ja miksi, ja tulkitsee puhetta, tekstiä tai havaintoja pieneltä, harkiten valitulta joukolta. Valinta riippuu tutkimuskysymyksestä, ja menetelmiä voi myös yhdistää.
Kuinka suuri otoskoon pitää olla?
Yhtä oikeaa lukua ei ole. Otoskoko riippuu siitä, kuinka tarkkoja arvioita tarvitset, kuinka moneen ryhmään aineisto jaetaan ja kuinka moni vastaa. Jos perusjoukko on pieni, kannattaa kysyä kaikilta. Tietoarkiston KvantiMOTV-aineiston mukaan valtakunnallisissa tutkimuksissa käytetään yleensä vähintään tuhannen hengen otoksia, mutta opinnäytetyön otoskoosta sovitaan ohjaajan kanssa. Raportoi aina vastausprosentti.
Mikä on Cronbachin alfa?
Cronbachin alfa on tunnusluku, joka kertoo, kuinka johdonmukaisesti useasta väittämästä koostuvan summamuuttujan väittämät mittaavat samaa asiaa. Mitä lähempänä arvo on yhtä, sitä johdonmukaisempi mittari on. Usein mainittu raja 0,7 on vakiintunut käytäntö eikä sääntö, eikä korkea alfa todista, että väittämät mittaavat yhtä ilmiötä.

Lue myös