Siirry sisältöön
Päävalikko

Tapaustutkimus: mitä se on, tyypit ja esimerkki opinnäytetyöhön

Päivitetty 10. marraskuuta 2026 · Lukuaika 8 min · Tekijä: Spire Light

Tapaustutkimus eli case-tutkimus on tutkimusstrategia, jossa yhtä tapausta tai muutamaa valittua tapausta tutkitaan perusteellisesti omassa ympäristössään, yleensä usean aineiston avulla. Tapaus voi olla esimerkiksi organisaatio, ryhmä, projekti, prosessi tai yksittäinen ihminen. Tavoitteena on ymmärtää tai selittää tapausta ja sen kautta ilmiötä, jota se edustaa.

Mikä on tapaustutkimus?

Tietoarkiston Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirjan mukaan tapaustutkimus rakennetaan yhden tutkittavaa ilmiötä edustavan tapauksen tai pienen, valikoidun tapausten joukon varaan, ja se on pikemminkin tutkimusstrategia kuin oma analyyttinen viitekehyksensä. Siksi tapaustutkimuksessa ei ole yhtä aineistonkeruun tai analyysin menetelmää, vaan valitset ne tutkimuskysymyksen mukaan.

Kansainvälisesti tunnetuimpia menetelmäkirjoja on Robert K. Yinin Case Study Research and Applications: Design and Methods (SAGE, 6. painos 2018). Yin määrittelee tapaustutkimuksen empiiriseksi menetelmäksi, joka tarkastelee nykyhetken ilmiötä syvällisesti sen todellisessa ympäristössä, varsinkin kun ilmiön ja ympäristön raja ei ole selvä. Toinen klassikko on Robert E. Staken The Art of Case Study Research (Sage 1995). Suomeksi perusteellinen johdatus on Päivi Erikssonin ja Katri Koistisen Monenlainen tapaustutkimus, joka ilmestyi Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuna vuonna 2005 ja uudelleen vuonna 2014. Lisäksi menetelmää käsittelee Markus Laineen, Jarkko Bambergin ja Pekka Jokisen toimittama Tapaustutkimuksen taito (Gaudeamus 2007).

Erota tapaus ja ilmiö toisistaan. Tapaus on konkreettinen ja rajattu, esimerkiksi yksi lähikirjasto tai yhden koulun kokeilu. Ilmiö on se yleisempi asia, josta tapaus kertoo, kuten kirjastotyön muutos tai oppilaiden osallisuus. Verkkokäsikirjan mukaan tutkijan on perusteltava, mitä ilmiötä tapaus edustaa ja mihin kontekstiin se kuuluu. Ilman tätä perustelua lukija ei tiedä, miksi juuri tämä tapaus on tutkimisen arvoinen.

Onko tapaustutkimus laadullista vai määrällistä tutkimusta? Opinnäytetöissä se on useimmiten laadullista, ja verkkokäsikirja käsittelee sitä laadullisen tutkimuksen asetelmana. Eriksson ja Koistinen korostavat kuitenkin, että tapaustutkimukselle on tyypillistä käyttää rinnakkain erilaisia aineistoja, niin laadullisia kuin määrällisiä. Tapaustutkimukseen voi siis kuulua myös kysely tai tilastoja, joita analysoidaan määrällisen tutkimuksen menetelmin.

Milloin tapaustutkimus sopii opinnäytetyöhön?

Eriksson ja Koistinen kokoavat menetelmäoppaista neljä ehtoa: tapaustutkimus kannattaa valita, kun yksi tai useampi niistä täyttyy.

  • keskeisiä ovat mitä-, miten- ja miksi-kysymykset
  • tutkijalla on vain vähän kontrollia tapahtumiin
  • aiheesta on tehty vähän empiiristä tutkimusta
  • tutkimuskohde on tämän ajan ilmiö todellisessa ympäristössään

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tapaus voi olla toimeksiantajan organisaatio, sen yksikkö tai kehittämishanke, esimerkiksi uuden toimintamallin käyttöönotto. Yliopiston kandidaatintutkielmassa tai pro gradussa tapaus voi olla myös kunta, koulu, poliittinen päätös tai mediakohu. Tapaustutkimus ei sovi, jos haluat tietää, kuinka yleinen jokin ilmiö on: silloin tarvitset otoksen ja määrällisen aineiston. Jos taas haluat muuttaa käytäntöä yhdessä osallistujien kanssa, tutustu myös toimintatutkimukseen.

Tapaustutkimuksen tyypit: yksi vai useampi tapaus?

Tapaustutkimuksia luokitellaan monella tavalla. Taulukossa on kolme opinnäytetöissä usein käytettyä jaottelua.

TyyppiJaotteluMitä se tarkoittaa
Itsessään arvokas (intrinsic)StakeTutkija haluaa ymmärtää juuri tämän tapauksen kaikkine yksityiskohtineen. Yleisempi ilmiö tai teoria ei ole ensisijainen tavoite.
Välineellinen (instrumental)StakeTapauksen avulla ymmärretään jotain muuta kuin tapausta itseään. Tutkimuskysymykset mietitään ensin, ja tapaus valitaan niiden mukaan.
Kollektiivinen (collective)StakeVälineellinen tutkimus laajennetaan useaan tapaukseen, jotka valitaan niin, että niitä voi verrata.
Yhden tai usean tapauksen asetelmaYinTutkitaanko yksi tapaus vai useampi. Usean tapauksen asetelmaa kutsutaan myös monitapaustutkimukseksi, ja siinä tuloksia verrataan tapausten välillä.
Holistinen tai sisäkkäinen (holistic, embedded)YinTarkastellaanko tapausta yhtenä analyysiyksikkönä vai sen sisällä olevina alayksikköinä, kuten tiimeinä tai asiakasryhminä.
Intensiivinen tai ekstensiivinenEriksson ja KoistinenIntensiivinen tähtää ainutlaatuisen tapauksen tiheään kuvaukseen ja ymmärtämiseen, ekstensiivinen yhteisiin piirteisiin ja uusiin käsitteisiin usean tapauksen vertailulla.

Taulukon suomenkieliset nimet Staken tyypeille ovat Erikssonin ja Koistisen. He huomauttavat Staken mukaan, että mitä enemmän tapaus on itsessään arvokas, sitä tärkeämpää on kuvata sen tausta ja konteksti. Montako tapausta tarvitaan? Kiinteää lukua ei ole: yksikin tapaus riittää, kun se on perusteltu ja huolella rajattu. Verkkokäsikirja neuvoo valitsemaan usean tapauksen asetelmassa tapauksia, jotka eroavat toisistaan jonkin tutkimuksen kannalta oleellisen tekijän suhteen. Opinnäytetyön aikataulussa yksi perusteellisesti tutkittu tapaus on usein parempi kuin monta ohuesti kuvattua, mutta sovi määrästä ohjaajasi kanssa.

Tapauksen valinta ja rajaus

Eriksson ja Koistinen muistuttavat, että tapauksen määrittäminen on tapaustutkimuksen kriittisiä vaiheita. Stake korostaa heidän mukaansa, että tapauksena on rajattu systeemi, kuten yksilö, ryhmä tai ohjelma, ja että valintaa tärkeimmin ohjaava kysymys on: ”Mitä voimme oppia tästä tapauksesta?” Tapauksia ei siis valita tilastollisen otannan logiikalla vaan esimerkiksi niiden erityisyyden, ainutlaatuisuuden tai teoreettisen kiinnostavuuden vuoksi. Verkkokäsikirja mainitsee lisäksi kriittisen tapauksen, jonka voi aiemman tiedon perusteella olettaa kertovan teorian kannalta jotakin erityisen oleellista, ja äärimmäisen tapauksen, joka valitaan juuri poikkeuksellisuutensa vuoksi.

Eriksson ja Koistinen huomauttavat, että tutkija määrittelee tapauksen itse ja hänen on perusteltava, miksi juuri tämä tapa määritellä tapaus on hyödyllinen. Heidän mukaansa tapauksen voi määritellä ennen aineistonkeruuta tai vasta sen jälkeen, ja jos määrittely tehdään vasta keruun jälkeen, tutkimus on yleensä aineistolähtöinen. Opinnäytetyössä on silti turvallisinta rajata tapaus alustavasti jo tutkimussuunnitelmassa.

Rajaa tapaus kolmella tavalla: mikä kuuluu tapaukseen ja mikä sen ympäristöön, mitä ajanjaksoa tutkit ja keiden näkökulmasta. Rajaus voi tarkentua aineistonkeruun aikana, mutta kirjaa muutokset syineen. Huomioi myös käytännön asiat: pääsetkö tapaukseen sisään, saatko tarvittavat asiakirjat käyttöösi ja voitko julkaista tulokset. Jos tapaus on organisaatio, tarvitset yleensä sen tutkimusluvan, ja pienessä organisaatiossa tutkittavat on vaikea suojata tunnistamiselta. Sovi toimeksiantajan kanssa ennen keruuta, nimetäänkö organisaatio työssä.

Aineistot ja triangulaatio

Verkkokäsikirjan mukaan tapaustutkimuksessa yhdistellään usein useita aineistoja, kuten haastatteluja, havainnointia, tilastoja, tapaukseen liittyviä asiakirjoja, lehtiartikkeleita ja valokuvia. Opinnäytetöissä pääaineisto on usein teemahaastattelu, jota täydennetään asiakirjoilla, kuten pöytäkirjoilla, ohjeilla ja strategioilla, tai tilastoilla. Havainnointi kertoo, mitä tilanteissa todella tapahtuu, mutta se vaatii osallistujien tiedon ja yleensä luvan.

Erilaisten aineistojen rinnakkaista käyttöä samassa tutkimuksessa kutsutaan aineistotriangulaatioksi. Esimerkiksi henkilöstön haastattelut kertovat, miten uusi toimintamalli koettiin, ja kokousmuistiot, miten se päätettiin ja otettiin käyttöön. Eriksson ja Koistinen toteavat, että useat aineistot rikastavat tutkijan kuvausta tapauksesta. Tulkitsevassa tapaustutkimuksessa he pitävät triangulaation yhdenmukaistavia lähtökohtia kuitenkin ongelmallisina, koska siinä ei tavoitella yhtä oikeaa totuutta tapauksesta. Aineistojen ristiriidat ovat heidän mukaansa pikemmin kiinnostavien kysymysten lähde kuin ongelma, joten raportoi ristiriita ja pohdi sitä äläkä valitse vain sopivinta lähdettä.

Haastattelut litteroidaan ennen analyysia. Tarkista ensin korkeakoulusi säännöt: äänestä voi tunnistaa puhujan, eikä Spirelightin vakiotileihin kuulu henkilötietojen käsittelysopimusta. Jos korkeakoulusi sallii sen, voit litteroida tapaustutkimuksen haastattelut Spirelightissa ja tarkistaa tekstin tallennetta vasten. Pseudonymisoi litteraateista ainakin nimet ja tunnistettavat työtehtävät.

Tapaustutkimuksen analyysi

Eriksson ja Koistinen toteavat, että kaikkia laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmiä voi soveltaa myös tapaustutkimuksessa ja että tärkeintä on valita tutkimuskysymykseen parhaiten sopivat menetelmät. Haastattelut ja asiakirjat analysoidaan opinnäytetöissä yleensä sisällönanalyysilla tai teemoittelulla. Tapaustutkimukselle ominaisia ovat lisäksi nämä tavat:

  • Tapahtumakulun kuvaus. Asiakirjoista ja haastatteluista kootaan aikajana, joka näyttää, mitä tapahtui ja missä järjestyksessä. Se auttaa myös rajaamaan tapauksen ajassa.
  • Kaavan yhteensovittaminen (pattern matching). Eriksson ja Koistinen kuvaavat Yinin menetelmän niin, että aineistosta löydettyä kaavaa verrataan teoriaan tai tutkijan etukäteen muotoilemiin teoreettisiin oletuksiin.
  • Tapausten vertailu. Usean tapauksen asetelmassa jokainen tapaus analysoidaan ensin erikseen ja vasta sitten verrataan, mikä on yhteistä ja mikä erilaista.

Pelkkä tapauksen kuvailu ei vielä ole analyysia. Kerro, mitä tapaus kertoo tutkimuskysymyksestäsi ja miten tuloksesi suhteutuvat aiempaan tutkimukseen.

Kerro menetelmäluvussa ainakin, miksi valitsit tapaustutkimuksen, mikä tapaus on ja miten rajasit sen, millainen tapaustutkimus on kyseessä, mitä aineistoja keräsit ja miten ne liittyvät toisiinsa, miten analysoit ne ja millaiset luvat sinulla oli. Käytä tyypeistä yhden kirjoittajan käsitteitä ja mainitse lähde, sillä Staken, Yinin ja suomalaisten oppaiden jaottelut eivät ole keskenään vaihdettavia.

Voiko tapaustutkimuksen tuloksia yleistää?

Ei tilastollisesti. Verkkokäsikirjan mukaan tapaustutkimuksessa ei pyritä laajoihin yleistyksiin vaan tarkkaan ja elävään kuvaukseen, jonka avulla lukija voi oppia ilmiöstä ja soveltaa tietoa muualla. Eriksson ja Koistinen toteavat Staken mukaan, että tapaustutkimus voi silti tuottaa teoreettisia yleistyksiä. Yin puhuu analyyttisesta yleistämisestä: tapauksen avulla kehitettyjä käsitteitä tai malleja kokeillaan muiden tapausten selittämiseen, ja uusien tapausten avulla todennetaan, toimiiko teoria laajemminkin.

Opinnäytetyössä tämä tarkoittaa kahta asiaa. Älä kirjoita, että tulokset pätevät kaikkiin vastaaviin organisaatioihin. Kuvaa sen sijaan tapaus ja sen konteksti niin tarkasti, että lukija voi arvioida, missä tulokset voisivat päteä, ja kytke tulokset aiempaan tutkimukseen. Luotettavuuden käsitteitä, kuten siirrettävyyttä, ja triangulaation lajeja käsitellään oppaassa reliabiliteetista ja validiteetista.

Tapaustutkimus opinnäytetyönä vaihe vaiheelta

  1. 1

    Muotoile tutkimuskysymys

    Kysy miten tai miksi. Päätä, onko tapaus kiinnostava itsessään vai väline laajemman ilmiön ymmärtämiseen.
  2. 2

    Valitse ja perustele tapaus

    Kerro, mitä tapaus edustaa ja mitä siitä voi oppia. Varmista, että pääset tapaukseen sisään ja saat tarvittavat luvat.
  3. 3

    Rajaa tapaus

    Kirjoita, mikä kuuluu tapaukseen, mikä on sen ympäristöä, mitä ajanjaksoa tutkit ja keiden näkökulmasta.
  4. 4

    Suunnittele aineistot

    Valitse pääaineisto ja täydentävät aineistot. Tee jokaiselle keruusuunnitelma ja näytä haastattelurunko ohjaajallesi.
  5. 5

    Kerää ja järjestä aineisto

    Kokoa aineistot yhteen kansioon, kirjaa jokaisen lähde ja päivämäärä ja kirjoita tutkimuspäiväkirjaa päätöksistäsi.
  6. 6

    Analysoi

    Analysoi ensin kukin aineisto omalla menetelmällään ja vertaa sitten, mitä aineistot yhdessä kertovat tutkimuskysymyksestä.
  7. 7

    Raportoi ja rajaa johtopäätökset

    Kuvaa tapaus ja sen konteksti, näytä analyysin vaiheet ja kerro, millaisiin tapauksiin tulokset voisivat siirtyä ja mihin eivät.
Keksitty esimerkki: omatoimiaukiolo lähikirjastossa

Mikko tekee tradenomiopintojensa (AMK) opinnäytetyötä kaupungin kirjastopalveluille. Tapaus on yksi lähikirjasto, jossa otettiin vuosi sitten käyttöön omatoimiaukiolo. Tutkimuskysymys on: Miten omatoimiaukiolo on muuttanut lähikirjaston henkilökunnan työtä?

Tyyppi ja rajaus: välineellinen yhden tapauksen tutkimus. Mikko rajaa tarkastelun käyttöönotosta kuluneeseen vuoteen ja henkilökunnan näkökulmaan. Kaupungin muut kirjastot ovat ympäristöä, eivät tapausta.

Aineistot: viisi teemahaastattelua (neljä työntekijää ja esihenkilö), käyttöönoton päätösasiakirjat ja ohjeet sekä kirjaston koostetut kävijä- ja lainausluvut vuosi ennen ja jälkeen. Kaupunki myönsi tutkimusluvan, ja haastateltaville kerrottiin, että kirjasto voi olla tunnistettavissa.

Analyysi: Mikko kokoaa asiakirjoista aikajanan ja teemoittelee haastattelut. Henkilökunta kuvaa iltojen asiakaskontaktien vähentyneen, vaikka kävijäluvut kasvoivat. Mikko ei valitse aineistoista sopivampaa vaan raportoi molemmat ja pohtii, mitä ne yhdessä kertovat: kävijöitä on enemmän, mutta yhä useampi heistä asioi omatoimiaikana.

Johtopäätökset: Mikko ei väitä, että tulokset pätevät kaikkiin omatoimikirjastoihin. Hän kuvaa kirjaston koon, aukioloajat ja henkilöstörakenteen pääpiirteittäin ja vertaa tuloksiaan aiempaan tutkimukseen kirjastotyön muutoksesta.

Yleisimmät virheet tapaustutkimuksessa

  • Tapaus jää rajaamatta. Jos et kerro, mikä kuuluu tapaukseen ja mikä ei, aineisto kasvaa ja analyysi hajoaa.
  • Tapaustutkimus on pelkkä nimi. Yksi haastatteluaineisto yhdestä organisaatiosta ei vielä tee työstä tapaustutkimusta. Perustele, miksi tapaus ja sen konteksti ovat tutkimuksen kohde.
  • Valintaa ei perustella. Kerro, miksi juuri tämä tapaus, vaikka syy olisi osittain käytännöllinen, kuten toimeksianto.
  • Tuloksia yleistetään liikaa. Yhdestä tapauksesta ei voi päätellä, kuinka yleinen jokin ilmiö on.
  • Aineistot jäävät erillisiksi. Jos jokainen aineisto raportoidaan omassa luvussaan, kerro lopuksi, mitä ne yhdessä kertovat.
  • Tutkittavat tunnistetaan. Pienessä tiimissä työtehtävä tai sitaatti voi paljastaa puhujan. Käy sitaatit läpi ennen palautusta. Tutkimusetiikasta ja tietosuojasta kerrotaan oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.

Usein kysyttyä

Mikä on tapaustutkimus?
Tapaustutkimus eli case-tutkimus on tutkimusstrategia, jossa yhtä tapausta tai muutamaa valittua tapausta tutkitaan perusteellisesti omassa ympäristössään, yleensä usean aineiston avulla. Tapaus voi olla esimerkiksi organisaatio, ryhmä, projekti, prosessi tai yksittäinen ihminen. Tavoitteena on ymmärtää tai selittää tapausta ja sen kautta ilmiötä, jota se edustaa.
Onko tapaustutkimus laadullista vai määrällistä tutkimusta?
Opinnäytetöissä tapaustutkimus on useimmiten laadullista, ja Tietoarkiston verkkokäsikirja käsittelee sitä laadullisen tutkimuksen asetelmana. Se on kuitenkin tutkimusstrategia eikä menetelmä, ja Eriksson ja Koistinen korostavat, että sille on tyypillistä käyttää rinnakkain sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja, esimerkiksi haastatteluja, asiakirjoja ja tilastoja.
Montako tapausta tapaustutkimukseen tarvitaan?
Kiinteää lukua ei ole. Yksikin tapaus riittää, kun se on perusteltu ja huolella rajattu. Usean tapauksen asetelmassa tapaukset valitaan niin, että ne eroavat jonkin tutkimuksen kannalta oleellisen tekijän suhteen ja niitä voi verrata. Opinnäytetyössä yksi perusteellisesti tutkittu tapaus on usein parempi kuin monta ohuesti kuvattua, joten sovi määrästä ohjaajasi kanssa.
Voiko tapaustutkimuksen tuloksia yleistää?
Ei tilastollisesti, eikä se ole tapaustutkimuksen tarkoitus. Tapaustutkimus voi kuitenkin tuottaa teoreettisia yleistyksiä, ja Yin puhuu analyyttisesta yleistämisestä: tapauksen avulla kehitettyjä käsitteitä tai malleja kokeillaan uusien tapausten selittämiseen. Kuvaa tapaus ja sen konteksti niin tarkasti, että lukija voi arvioida, missä tulokset voisivat päteä.

Lue myös